PHZ:n Lari Miettinen: Uuden oppiminen palkitsee

Kerromme juttusarjassa, keitä olemme, mitä teemme ja mitä ajattelemme PHZ:lla.

Lari Miettinen, Unity developer

”Olin opiskellut monenlaista jo ennen peliohjelmoinnin opintoja. Ensin päädyin opiskelemaan geologiaa yliopistoon, mutta parin vuoden jälkeen vaihdoin teologiseen tiedekuntaan.

Sitten lähdin opiskelemaan sairaanhoitaja-diakonissaksi. Tein tutkinnon loppuun, tosin huomasin jo opintoaikana, ettei se ollut minun juttuni.

Rupesin miettimään, mitä oikeasti halusin tehdä. Olin harrastanut tietokonepelien tekemistä GameMakerilla. Jos lähtisin tekemään sitä ammatillisesti? Aloitin työt PHZ Game Studios Oy:llä kesällä 2019, jota edelsi siellä Amiedun opintoihin liittynyt puolen vuoden työharjoittelu.

Kuva: Eirik Manne. Editointi: Marko Torkkeli

Ryhdyimme kehittämään pelistudiossa Siege Castles -mobiilipeliä tiimin kanssa, puhtaalta pöydältä. Tein pelisuunnittelua ja pelikoodia. Teimme tätä kahden linnan tykistöpeliä kunnianhimoisesti, ja se on ollut iso projekti.

Peliprojektissa käytin C# -ohjelmointikieltä Unity 3D -pelimoottorilla. Sen jälkeen toisessa työprojektissa aloin tehdä webbikoodaamista ja React-ohjelmointia, joka oli minulle täysin uutta. Tavoitteenani on edistyä siinä ja pystyä tuottamaan sovelluksia.

Itsensä jatkuva kehittäminen on työlästä ja voi turhauttaa ajoittain. Uuden oppiminen on kuitenkin tosi palkitsevaa.

Muutos kuuluu tämän alan luonteeseen, joskin osa ohjelmoinnin periaatteista on suhteellisen pysyviä. On vaikeaa löytää mitään alaa, joka ei olisi jatkuvassa muutoksessa. Kun opiskelin sairaanhoitajaksi, sanottiin, että viidessä vuodessa 50 prosenttia siitä tiedosta on vanhentunutta.

Ihmisen lihasvoimaa ei enää tarvita, mutta kylläkin oppimiskykyä ja luovuutta. Erilaiset työprojektit tarjoavat oppimis- ja kehittymismahdollisuuden ja voivat toimia ponnahduslautana. Olen aikaisemmin ajatellut, että olen nimenomaan pelikehittäjä, mutta React ja webbikoodaaminen avaavat väylää kokeilla it-konsultointia.

Itse pelaan lähes päivittäin. Pelaan tietokoneella, pc:llä, mobiililla en ollenkaan. On aika tyypillistä, että me ”vanhan liiton” pelaajat pelaamme pc:llä ja konsolilla. Pelaan mieluummin taktisia vuoropohjaisia pelejä kuin nopeatempoisia – ehkä se johtuu iästä.

Peliala on antanut minulle pelaajana uuden näkökulman. Olen ehkä pelikehittäjänä tavallista suvaitsevaisempi pelien puutteille, koska tiedän, miten työlästä pelikehitys on. Ala on opettanut myös bisnesalan realiteetteja: pelikehittäminen ei ole ilmaista. Mieluummin itsekin maksan peleistä, kun tekijänä tiedän, ettei niitä voi tuottaa ilmaiseksi. Ei olisi pelejä, jos niistä ei kukaan maksaisi.

Pidän työni monipuolisuudesta. Koodaaminen on suhteellisen luovaa. Se on ongelmanratkaisua. Työ on mukavaa rakentelua ja konkreettista: kun kirjoittaa, jotakin alkaa tapahtua.

Tiimityön osaaminen on tässä työssä tarpeen. Sinänsä se ei ole kovin ihmeellistä: pysytään siinä, mitä on sovittu, ja kommunikoidaan. Muuten voimme olla omanlaisiamme.

PHZ:n työkaverit ovat mukavia ja fiksuja ihmisiä. On pakko kysyä: onko kukaan edes tavannut koskaan tyhmää koodaria?”